Sata ratikkafaktaa

Takaisin etusivulle

Raitiotie on palannut moniin kaupunkeihin

Turun vanha raitiotieverkko rakennettiin aikana, jolloin kaupunki, liikkuminen ja joukkoliikenne toimivat hyvin eri tavalla kuin nykyään.

Turun raitioliikenne lopetettiin vuonna 1972 aikana, jolloin monissa eurooppalaisissa kaupungeissa suosittiin autoilua ja busseja. Samalla purettiin tai supistettiin raitiotieverkkoja eri puolilla Eurooppaa.

Sittemmin monet kaupungit ovat rakentaneet modernin raitiotien uudelleen vuosikymmeniä vanhojen järjestelmien lopettamisen jälkeen. Tällaisia kaupunkeja ovat esimerkiksi Nantes, Strasbourg, Rouen, Le Havre, Bordeaux, Nottingham, Saarbrücken, Oberhausen, Heilbronn, Ateena, Luxemburg, Olsztyn, Liège, Cagliari, Aarhus, Bergen, Kööpenhamina ja Odense. Tässä on vain osa kaupungeista, ja uusia järjestelmiä suunnitellaan edelleen eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi Ruotsissa Turun kokoluokkaa oleva Uppsala on tehnyt päätöksen uuden raitiotien rakentamisesta.

Eniten toimivia raitiotiejärjestelmiä Euroopassa on Saksassa, jossa purkamisen sijaan niitä kehitettiin, laajennettiin ja modernisoitiin.

Moderni raitiotie ei kuitenkaan ole sama järjestelmä kuin 1900-luvun alun ratikka. Nykyiset järjestelmät rakennetaan enemmän omille väylilleen, esteettömiksi ja osaksi laajempaa kaupunkikehitystä. Samalla niiden kapasiteetti, matkustusmukavuus ja luotettavuus ovat aivan eri tasolla kuin vanhoissa järjestelmissä.

Turussa nykyinen suunnitelma perustuu kaupungin tämän päivän kasvuun, kehitykseen sekä kasvavaan joukkoliikenteen tarpeeseen.

Turku saattoi tehdä virheen luopuessaan vanhasta raitiotiestä, mutta monet eurooppalaiset esimerkit osoittavat, ettei vuosikymmeniä sitten tehty päätös määritä pysyvästi sitä, millaisia joukkoliikenneratkaisuja kasvava kaupunki tarvitsee tulevaisuudessa.